www.lammaszine.fi / Jaakko Teittinen

Hittegods: Let It Burn

Kaikenlaisia tuttavuuksia sitä tuleekin tämän toimittajan uran varrella vastaan. Helsinkiläinen Hittegods edustaa sellaista musiikillista suuntausta, jolle en normaalisti lotkauttaisi korvaanikaan, mutta demopalstan myötä siihen on tullut tutustuttua nyt jo viidennen demon verran.

Arvioin nyt demoa suhteessa aiempiin tuotoksiin, tarkemmat musiikilliset määritykset voi onkia aiemmista jutuista jos siihen on tarvetta, Hittegodsin musiikki ei nimittäin ole muuttunut piiruakaan vuodesta 2006, jolloin siitä ensimmäisen kerran kuulin. Ja jos retrorokkia soitetaan, niin eihän siihen ole tarvettakaan. Demon avaavasta Supernatural Manista voidaan kuitenkin huomata kokonaisuuden jämäköityneen runsaasti, jos lapsellista kertsiä ei oteta huomioon, on kappale jopa melko tarttuva! Trioli-biisi Fool for Rock on piristävän erilainen, ja Let It Burnissa on kuultavissa kitarasoolojen lisäksi jopa groovaavan heavy rockin elementtejä á la COC/LOA/Spiritual Beggars.

"Let It Burn" sisältää paljon hyviä elementtejä, mutta myös liikaa tyhjäkäyntiä toimiakseen täydellä teholla. Myös pieni kotikutoisuus vähän häiritsee, mutta livekeikalle eksyessä saattaisi jalka ihan huomaammatta akaa vispaamaan.

SOUNDI 5/2011

HITTEGODS/LET IT BURN

Hittegods olisi voittajaehdokkaani, jos Suomessa järjestettäisiin Spinal Tap –henkinen rock-kisailu. Stadin vaarit eivät ole musiikin saralla mitään ruudinkeksijöitä, mutta vuosien mittaan herrain muodostamasta triosta on kehittynyt riemastuttavan toimiva rockjyrä. Yhtyeessä nimenomaan viehättää sen klassinen mutta samalla omalaatuinen ote rockiin. Hittegodsin tyylissä CCR, AC/DC ja Deep Purple ovat kovaa valuuttaa, mutta ainakin minä havaitsen jonkinlaista ironiaa siinä kun aikamies Mikko Lähdeoja laulaa I’m A Fool For Rock. Se vaikuttaa kuunteluelämykseen positiivisesti. Trion svengi ja riffittely ovat todella kovaa luokkaa, soitossa on samanaikaisesti tiukkuutta ja vaivatonta lentoa, musiikkia voi kuunnella vain hymyssä suin. Hittegods on erittäin trendeistä vapaa yhtye, mutta se voitelee omaa ruisleipäänsä sellaisilla vuosien mukana tuomilla makutottumuksilla, että siitä on paha pistää paremmaksi.

Sami Nissinen/Demoefekti

www.desibeli.net / Antti Hurskainen

Hittegods: Let It Burn

Let It Burn on vuonna 2003 perustetun helsinkiläisorkesterin viides demo. Siinä missä desibeli.netin aiemmissa Hittegods-arvioissa on asennemaastoksi väläytelty Neil Youngia ja CCR:ää, ponnistaa trion uusin selvemmin klassisesta hard rockista, Deep Purplen tiukasta uljaudesta. Soundi on miellyttävän putkimainen, pehmeä ja samalla retrosti askeettinen. Hittegods tuntuu olevan jämäkän rockmessuamisensa kanssa hyvällä tavalla tosissaan. Työstämismentaliteetti ja solisti Mikko Lähdeojan karskisti diomainen tulkinta onnistuvat tuomaan yhtyeen ponteville Spinal Tap -lyriikoille – I got the biggest war machinery on suosikkirivini – huvittavaa uskottavuutta. Hittegods ei pyri kaahaamaan tähtiin tai tiluttelemaan taivaisiin. Hurjaan omaperäisyyteenkään bändi ei hingu. Sen sijaan kolmikko julistaa rockin ilosanomaa perinnetietoisella vakavuudella, jota tervehtii ainakin näin neljän kappaleen mitassa ilolla.

Antti Hurskainen

Soundi 2/10

Stadin boogiejyrä Hittegods kohtasi taiteensa ymmärtäjän, kun tuottaja Olli Kykkänen kiinnostui bändistä edellisen Flower Power -demon perusteella. Yhteistyöltä suomalaisen prätkärockin tekijämiehen kanssa odotettiin paljon, ja on kiva todeta, että eteenpäin on menty. Yhtyeen tyyliä määrittää edelleen CCR- ja AC/DC -tyylinen riffittely. Liekkö tuottajan ansiota, mutta laulaja-kitaristi Mikko Lähdeojan edesottamukset ovat entistäkin hallitumpia ja riffit koukukkaampia. Uudella demolla yhtye astuu uudelle aluevaltaukselle Live And Learn -mahtiballadilla, tunnelma on herkkä, vain sytkärimeri puuttuu. Välillä hölmön suureellinen Hittegods hallitsee minimalistisen triosoitannan niksit hienosti, ja trion peruspaahdossa on harvinaislaatuisen vilpitön ja raikas ote. Pienellä lisäsparrauksella ja tyylikonsultoinnilla Hittegodsista voi kehittyä oikea levyttävä yhtye.

Stalkermusic.com 15.9.2009

Vanhakantaista, jokseenkin Neil Young -henkistä rokkia veivaava Hittegods on päässyt neljänteen demoonsa asti. Neljän biisin läpyskä noudattelee rock 'n' rollin säännöstöä uskollisesti, mutta kuitenkin riittävän miellyttävästi. Vaikutteina mieleen tulee edellä mainitun Neil Youngin lisäksi vaikkapa Bruce Springsteen tai Hanoi Rocks.

Demon nimibiisi "You reap what you sow" avaa demon mallikkaasti retro-henkisellä rokillaan. Biisi on hyvä muistutus siitä, että rock ei alunperin ollut, eikä sen aina tarvitse ollakaan raskasta rymistelyä, vaan perinteinen keinuva ulosanti toimii toisinaan paremmin. Kakkosbiisi esittelee bändin herkemmän puolen, vaikkei kyseessä mikään itsesääliä huokuva tilitys olekaan, vaan tyylikäs, hitaampi veisu. Pahaa sanaa ei juuri tästäkään biisistä löydy.

Seuraava biisi palaa rokimpaan ilmaisuun, ja jatkaa mallikasta ilmaisua, vaikkakin on hieman tylsempi kuin demon avaus, ja jää kokonaisuutena hieman ontoksi. Levy päätetään "We shall never surrender" -nimiseen voimapalaan, joka ei kuitenkaan aivan yllä siihen, mitä lopetusbiisiltä toivoisi.

You reap what you sow on kuitenkin varsin hyvä tuotos. Vähemmän modernin rokin ystävien kannattanee tsekata, ja omaakin mieltä lämmittää, onhan Hittegods-tyylisellä musiikilla kuitenkin aikansa ja paikkansa, vielä tässäkin ajassa.

lammaszine.fi/Veli-Matti Viitala 21 Oct 2008

Demon kaikki kappaleet ovat suoraviivaisia ja melodiarikkaita rock-iloitteluja. Melodiat, kertosäkeet ja tyylitajuiset kitarasoolot oikein kilpailevat kuuntelijan suosiosta. Läpi tuotoksen on aistittavissa soittajien hyvä fiilis ja intohimo omaan musiikkiin, jonka positiiviselta vaikutukselta on kuuntelijan mahdotonta välttyä. Read more

stalkermusic.com/Mikko Ojala 24 Sep 2008

Erityisen positiivinen asia on, että Hittegods onnistuu omassa genressään erittäin hyvin vakuuttamaan yksinkertaisilla, mutta mieleen jäävillä raikkaankuuloisilla sävelmillänsä. En tiedä kuinka helppoa tällaisella musiikilla on saada levytyssopimusta tänä päivänä, mutta Hittegods tekee kyllä erittäin onnistuneesti omaa juttuansa, toivotaan parasta jatkoon! Read more

desibeli.net/Ilkka Valpasvuo 8 July 2008

Parasta Hittegodsin tuoreella demolla on kevyemmän laidan sulava risteäminen raskaamman kaahauksen kanssa. Rokkihaaraisessa karheilussa on kohtuullisen hyvin ideaa ja mukavan jämäkkä poljento. Read more

Soundi magazine 11/2008

Hittegods voi hyvällä syyllä pitää vahvuutena yhtyesoittoaan. Sen vahvin yksittäinen lenkki on rumpali HP Nummelan samanaikaisesti rento ja tiukka soitto, mutta myös basso pärisee mukavasti. Read more